Huoneistokohtainen vesimittari – hyödyllinen innovaatio vai tarpeetonta byrokratiaa?

Isännöitsijä Risto Heikkilä kirjoitti 9.1.2023 Helsingin Sanomissa (HS Mielipide 9.1.2023) huoneistokohtaisiin vesimittareihin liittyvistä ongelmista ja työmäärästä, jonka vesimittarit isännöitsijälle aiheuttavat.

Heikkilä osuu naulan kantaan siinä, ettei vesimittaripakko ratkaise huoneistokohtaisen veden mittaamisen ja veteen liittyvien kustannusten jakamisen ongelmaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vesimittarit, erityisesti vanhemmat sellaiset, aiheuttavat monenlaista päänvaivaa ja byrokratian lisääntymistä taloyhtiöissä. Päänvaiva ja byrokratia puolestaan näkyvät ennen pitkää osakkailta kerättävissä hoitovastikkeissa. Jos vesimittareiden tavoitteena pidetään vedenkulutuksen pienentämistä ja näin asumiskustannusten hillintää, ainakaan jälkimmäisen tavoitteen saavuttamista vesimittari ei edesauta.

Vesimittarit voivat antaa varsin epäluotettavia mittarilukemia, mikä johtaa siihen, ettei veden laskutus tosiassa jakaudu kulutuksen vaan lähinnä tuurin mukaan. Osa mittareista on yksinkertaisesti huonoja ja toiset taas väärin asennettuja, mikä johtaa virheellisiin mittarilukemiin. Olen jopa kuullut taloyhtiöstä joissa vesimittarit on asennettu epähuomiossa ristiin niin, että vesimittarin lukemana oli naapurihuoneiston vedenkulutus ja päinvastoin. Huoneistokohtaisiin vesimittareihin liittyvistä ongelmista on kirjoitettu jonkin verran muutama vuosi sitten (aiheesta lisää esim. Rakennuslehdessä 17.1.2018 ja Kiinteistölehdessä 3.8.2021). 

Heikkilä tarjoaa ratkaisuksi lainsäädännön muuttamista niin, että veden toimittajalle asetettaisiin velvollisuus huolehtia mittareiden lukemiset ja kalibroinnit sekä viestiä vedenkulutuksesta osakkaille. Pidän ehdotusta kannatettavana erityisesti siitä syystä, että tällöin kaikki mittareihin liittyvä osaaminen ennen pitkää keskittyisi veden toimittajalle, sen sijaan että tuhannet isännöitsijät ympäri maan joutuvat opiskelemaan erilaisiin mittareihin liittyviä erikoisuuksia. Jos tällaiseen malliin mentäisiin, myös veden kulutuksen laskutuksen voisi hoitaa suoraan veden toimittajan ja asukkaan välillä samoin periaattein kuin sähkön osalta toimitaan. Kävi miten kävi, osakkaalle aiheutuvat kustannukset tuskin merkittävästi muuttuisivat. Mittareiden lukemiseen liittyvä työ todennäköisesti nostaisi toimittajan perimää veden hintaa. Ehkä kuitenkin suuruuden ekonomia auttaisi tässä siten, että kulutaso pysyisi jatkossa paremmin kurissa.

Se mistä uskon useimman omistusasujan olevan Heikkilän kanssa eri mieltä liittyy isännöitsijän velvollisuuksien kohtuuttomuuteen ja syihin, jotka aiheuttavat asumiskustannusten nousua huoneistokohtaisia vesimittareita käyttävissä yhtiöissä. Heikkilä kirjoittaa, että: “…veden tasauslaskutus kuormittaa isännöintitoimistoja kohtuuttomasti. Lisäksi isännöintitoimiston selvitettäväksi jäävät mahdolliset huoneistokohtaiset mittarivirheet, joiden selvittäminen kuuluu veden toimittajalle”. 

Uskallan väittää, että suurin osa isännöintisopimuksista määrittelee veden kulutuksen tarkkailun erillislaskutettavaksi palveluksi. Usein erillisveloitus on mittari-/huoneistokohtainen, mutta toisinaan erillisveloitus perustuu käytettyihin tunteihin. Erillisveloitukset yleensä liikkuvat aina muutamasta eurosta muutamaan kymppiin per mittari (hieman riippuen siitä ovatko mittarit etäluettavia vai vaatiiko mittari manuaalisen luennan) ja tuntihinnat luokassa 60-150 euroa. Näiden lisäksi, monilla isännöintitoimistoilla on tapana periä eri taksa vedenkulutukseen liittyvien laskujen lähettämiseen liittyen. Lisäksi asukkaan vaihtumisen yhteydessä tehtävät vesimittareiden luvut monesti laskutetaan suoraan osakkaalta tai asukkaalta eri taksalla, joka on monesti luokkaa 60-90 euroa per kerta. 

Heikkilältä jää mainitsematta, että vesimittareista aiheutuva asumiskustannusten nousu liittyy ennen kaikkea isännöitsijän erillisveloituksiin. Siksi on vaikea nähdä vesimittariasiassa isännöitsijään kohdistuvaa kohtuuttomuutta. Jos jollekin tilanne on kohtuuton, on se kohtuuton taloyhtiön osakkaalle, joka on ensin maksanut kovan hinnan vesimittareiden (mahdollisesti virheellisestä) asentamisesta putkiremontin yhteydessä ja sitten maksaa vuosittain isännöitsijän veden kulutuksen mittaamiseen liittyviä erillisveloituksia hoitovastikkeiden kautta. Vielä epämiellyttävämpi tilanne on asuntosijoittajalla, joka joutuu lisäksi maksamaan veden kulutuksen mittaamisesta vuokralaisen vaihtuessa kesken laskutuskauden, pahimmillaan useaan kertaan vuosittain.

Isännöitsijällä lienee lähes poikkeuksetta oikeus erillislaskuttaa vesimittareiden lukemisesta ja mittarivirheisiin liittyvistä selvityksistä, tai mikäli näin ei ole ja vesimittareiden lukeminen kuuluu kiinteään kuukausihintaan, isännöitsijällä on ollut mahdollisuus huomioida vesimittareiden lukemisesta aiheutuva työmäärä antaessaan tarjouksen kiinteäksi kuukausiveloitukseksi (lisää isännöinnin kustannuksista toisesta tuoreesta blogitekstistäni). Mikäli isännöintitoimistosta ei löydy osaamista tai henkilöstöresursseja vesimittareiden lukemiseen, voinee palvelun tilata myös taloyhtiön huoltoyhtiöltä tai muulta kiinteistönhuoltoon erikoistuneelta palveluntarjoajalta. Taloyhtiölle lienee merkityksetöntä kuka mittareiden luvun lopulta suorittaa ja kuka siitä taloyhtiötä laskuttaa.

Parhaat vesimittareihin liittyvät vinkit taloyhtiön osakkaalle, vuokralaiselle tai asunnon hankkimista suuunnittelevalle

Tässä muutama vinkki huoneistokohtaiseen veden mittaamiseen liittyen:

• Kaikki: Tutustu vedenkulutuksen tasauslaskuun jossa huoneistokohtainen vedenkulutus on ilmoitettu. Mieti onko laskussa ilmoitettu vedenkulutus linjassa sen kanssa mitä odotit. Onko vettä kulunut sellaisina ajanjaksoina joina olet ollut pois kotoa? Jos epäjohdonmukaisuuksia ilmenee, kysy näistä isännöitsijältä.

• Asuntosijoittaja ja vuokra-asuja: Sopikaa jo ennen vuokrasuhteen alkamista veden kulutuksen mittaamiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä ja kustannusten jaosta sikäli kuin mittaamisesta veloitetaan erikseen. Vuokralaisen kannattaa varmistaa, että mittarilukema on mitattu välittömästi ennen sisäänmuuttoa, jottei vuokralaisena joudu maksamaan edellisen asukkaan vedenkulutuksesta. Vuokranantajan puolestaan kannattaa olla tarkkana, että veden kulutus mitataan vuokrasuhteen päättyessä ennen vuokravakuuden vapauttamista, jotta veden kulutukseen liittyvät veloitukset voi ohjata vuokralaiselle ja tarpeen mukaan pidättää vuokravakuudesta jollei maksua muutoin saada perityksi. Parhaassa tapauksessa vuokrasopimuksessa on selkeä ehto, joka määrää kumpi (vuokralainen vai vuokranantaja) ottaa yhteyttä isännöitsijään vuokrasuhteen alkaessa/päättyessä ja kumpi maksaa mittarin lukemisesta aiheutuvat osakkaalta tai asukkaalta perittävät isännöitsijän veloittamat maksut.

• Huoneiston hankkimista suunnitteleva: Edellytä, että asunnon myyjä tilaa vesimittarin luennan isännöitsijätoimistolta välittömästi ennen hallinnan luovutusta. Parhaassa tapauksessa kauppakirjassa on selkeä ehto, jonka mukaisesti myyjä vastaa tilaamisesta ja maksaa mittarin lukemisesta isännöitsijän veloittamat maksut.

Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksianne tähän liittyen. Voit laittaa viestiä siirtymällä Ota yhteyttä -sivulle tai kommentoida alle.

Kuva Ⓒ gratuit